perjantai 30. toukokuuta 2014

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen keskiöön!


Joensuussa ollaan tekemässä peruspalveluihin tärkeitä rakenteellisia muutoksia, muun muassa elämänvaihemalliin pohjautuen. Lopultakin on löytynyt lähes yhteisymmärrys siitä, että ennaltaehkäisevistä ja kuntouttavista palveluista säästäminen tulee kaupungille kalliiksi. Juustohöyläleikkausten sijasta on muutettava rakenteita sekä ajattelu- ja toimintatapoja. Menneinä vuosina Joensuussakin päätöksenteon perustana ovat olleet liiaksi pelkät tuottavuuslaskelmat. Yhtä tärkeää olisi arvioida toimintojen vaikuttavuutta. Tuottavuudella tarkoitetaan panosten ja suoritteiden välistä suhdetta, esimerkiksi kuinka monen asiakkaan luona kotihoidon työntekijä ennättää päivän aikana käydä. Vaikuttavuus sitä vastoin tarkoittaa toiminnasta saatua hyötyä, esimerkiksi pystytäänkö kotihoidossa ylläpitämään asiakkaan toimintakykyä niin, ettei hän joudu laitoshoitoon liian aikaisin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen tulee nähdä investointina, ei kulueränä.
 
Kuntien - myös Joensuun - sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu on osaltaan johtunut siitä, että säästöpäätöksiä on tehty ilman vaikuttavuuden arviointia eli mitä päätöksestä seuraa muutaman vuoden päästä. Kun neuvoloissa ei terveydenhoitajien työpareina ole perhetyöntekijöitä, perheiden tilanteet vaikeutuvat liikaa ja lastensuojelun asiakkaiksi ajaudutaan helpommin. Lastensuojelun toimenpiteet maksavat kunnille enemmän kuin perhetyöntekijöiden palkkaaminen. Kuntouttavan kotihoidon puutteet ovat johtaneet siihen, että laitoshoitoon joutuu ikäihmisiä liian aikaisin. Mikään ei ole niin epäinhimillistä ja kallista kuin turha laitoshoito. Joensuussa vanhustenhoidon kustannusten kasvua on aiheuttanut myös erilaisten yhteisökotien (tehostettu palveluasuminen ja ryhmäkodit) vähäisyys. Tämän takia kotihoidossa on ihmisiä, joille oma koti ei esimerkiksi muistisairauden takia ole enää turvallinen paikka. Toisaalta vuodeosastoilla on ihmisiä, jotka eivät tarvitse vuodeosastohoitoa, mutta jotka eivät selviydy enää omassa kodissaan. Onneksi uusia yhteisökoteja on suunnitteilla ja valmisteilla useita.
 
Ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta ei voi kuitenkaan sysätä vain sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnoiksi. Kunnissa tulisi entistä enemmän siirtyä ”terveys ja hyvinvointi kaikissa politiikoissa” -mallin mukaiseen ajatteluun ja ymmärtää, että kaikkien hallintokuntien on osallistuttava tähän. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä terveydenhuollon osuus on vain noin 20 - 25 prosenttia. Sosiaali- ja terveystoimi yhdessä saavat jo hiukan enemmän aikaan. Parhaimpaan tulokseen päästään, kun kaikki hallintokunnat saadaan mukaan tähän työhön. Joensuulle myönnetty ”Vuoden pyöräilykaupunki” -tunnustuspalkinto ja savuttomaksi kaupungiksi julistautuminen ovat hyviä esimerkkejä tästä
 
Terveys kaikissa politiikoissa edellyttää tutkimustiedon tuottamista ja hyödyntämistä päätöksenteossa. Ei riitä, että kerran valtuustokaudessa valtuustolle annetaan tiedoksi hyvinvointikertomus. Toki sekin sisältää tärkeää tietoa toimintojen kehittämiseen ja johtamiseen. Kaikessa päätöksenteossa tulee talousvaikutusten arviointien lisäksi tehdä terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia. Toisaalta päätösten vaikuttavuuden arviointia olisi tehtävä nykyistä enemmän jälkikäteenkin selvittääksemme, mikä merkitys tehdyillä päätöksillä on ollut inhimillisesti ja taloudellisesti.
 
Tulevaisuuden kuntajohtaminen on hyvinvointijohtamista, jossa edellä mainitut asiat nousevat keskiöön. Hyvinvointijohtamisessa kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen tähtäävät toimenpiteet ohjaavat päätöksentekoa nykyistä huomattavasti enemmän. Hyvinvointijohtaminen tarkoittaa myös työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtimista. Tämä tulee korostumaan toisaalta työurien pidentymisen ja toisaalta työvoiman saatavuuden vaikeutumisen takia.
 
Olemme Joensuussa oikealla tiellä, mutta paljon on vielä työtä tekemättä. Koska terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeää, en oikein ymmärrä Karelia-ammattikorkeakoulussa tehtyä päätöstä irtisanoa terveyden edistämisen yliopettaja. Kyselyistä huolimatta en ole saanut pätevää perustelua päätökselle.
 
 
Merja Mäkisalo-Ropponen
Joensuun valtuuston puheenjohtaja (sd)
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti