Pettymys, suru ja huoli!

Nämä kolme tunnetta olivat mielessäni päällimmäisenä kotimatkalla Joensuun kaupunginvaltuuston kokouksesta 27.1. Joensuun kaupunginvaltuusto äänesti selkein numeroin kuntaliitosten puolesta, mutta muista kunnista tuli tyrmäys. Outokumpu jätti omalla päätöksellään oven vielä raolleen. Siitä olen erittäin iloinen.

Kuntajakoselvittäjä Ossi Revon selvitystyö on erinomaisesti tehty. Siinä on selkeät ja hyvät perustelut kuntaliitoksen tarpeellisuudelle. Henkilökohtaisesti ajattelen, että jos joku luettuaan tämän selvityksen, on sitä mieltä, ettei siinä ole riittävästi perusteluja uuden Joensuun syntymiselle, ei ole lukenut sitä tarkkaan, ei ole ymmärtänyt lukemaansa tai sitten tunteet ohjaavat mielipiteen muodostusta. Kymmenen vuotta työyhteisökouluttajana toimineena voin todeta, että kyseessä on samanlainen reaktio kuin monissa työyhteisöjen muutoksissa. Hyviäkin muutoksia vastustetaan periaatteessa tai sen takia, ettei haluta nähdä maailman muuttuvan ympärillä. Nykyiset kuntarajat ovat syntyneet hevoskärriaikakaudella.

Olen ollut myös ihmeissäni kommenteista, että kuntaliitos on varmasti tulevaisuudessa tarpeellinen, mutta sitä ei tarvitse tehdä nyt. Mielestäni on vastuutonta siirtää tarpeellisiksi todettujen päätösten tekemistä tulevaisuuteen.

Olen lisäksi surullinen siitä, että kansalaisia on peloteltu palvelujen heikentymisellä tai loppumisella. Aikaisemmat kuntaliitokset Joensuun seudulla osoittavat asian olevan päinvastoin. Vetoaminen oman kunnan identiteettiin on myös aika outoa. Keskusteluissa esimerkiksi tuupovaaralaisten ja enolaisten kanssa olen huomannut, ettei heidän identiteettinsä ole kadonnut mihinkään, vaikka Tuupovaara ja Eno ovat nyt osa Joensuuta. Kuunnellessani ihmisten puheita, olen muistanut monen vuosikymmenen takaa tilanteen, jossa Värtsilä liitettiin silloiseen kotikuntaani Tohmajärveen. Värtsilässä asui silloin noin tuhat asukasta ja monet vastustivat liitosta, koska halusivat olla värtsiläläisiä eikä tohmajärveläisiä.

Jos tämä prosessi lopahtaa kokonaan näihin päätöksiin, se on Pohjois-Karjalan kilpailukyvyn kannalta erittäin huono asia. Ne maakunnat, joissa on riittävän iso keskuskaupunki, pärjäävät kilpailussa. Joensuu painii keskisuurten kaupunkien sarjassa. Kuopio kuuluu isoihin kaupunkeihin. Tämä on selkeä selitys sille, miksi Pohjois-Savo ja Kuopion seutu menestyvät meitä paremmin. Kysymys on siis koko Pohjois-Karjalan tulevaisuudesta. Meidän on täällä turha ruikuttaa, että meitä kohdellaan valtiovallan taholta huonosti, jos emme itse ole halukkaita tekemään järkeviäkään muutoksia. Uusi Joensuu olisi mahdollistanut uusia asioita: kilpailukykymme parantumisen, uudenlaisten palvelukonseptien käyttöönoton ja paljon muuta.

Demokratia on kuitenkin toiminut ja nyt lähdemme eteenpäin. Kuten kaikessa päätöksenteossa tunteen rinnalle on saatava järki. Oma järkeni sanoo, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Olen varma siitä, että jossain vaiheessa joudumme palaamaan näihin päätöksiin. Toivottavasti se ei Pohjois-Karjalan menestyksen kannalta ole silloin liian myöhäistä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd)