Kansanterveyden edistäminen kunniaan!

Kansanterveyden parantaminen ei korjaa kokonaan kestävyysvajettamme, mutta toisaalta terveyden eriarvoistuminen, syrjäytyminen sekä sairauksien ja ongelmien ennaltaehkäisyn puutteet aiheuttavat yhteiskunnassamme jopa kymmenien miljardien ylimääräiset vuosittaiset kokonaiskustannukset - inhimillisistä kärsimyksistä puhumattakaan. Terveydenhuollon toimenpiteillä voidaan vaikuttaa vain pieneltä osin kansanterveyteemme. On arvioitu, että terveydenhuollon toimenpiteiden osuus on korkeintaan 25 prosenttia kansanterveyden edistämisen kokonaisuudesta. Sosiaali- ja terveystoimi yhdessä saavat jo enemmän hyötyjä aikaan, mutta saadaksemme kaikki hyödyt irti, terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen on oltava punaisena lankana kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa sekä ministeriöissä että kunnissa. Valitettavasti kunnissa ei ole riittävästi osattu tehdä terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointia eikä kustannusvaikuttavuusanalyyseja. Sen vuoksi on tehty kunnan kustannuksia lisääviä päätöksiä, kun ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia toimenpiteitä on karsittu säästöjen saamiseksi. Budjettivuosi kerrallaan eläminen tulee kunnille kalliiksi, jollei osata analysoida, mitä tietyn toiminnan karsiminen maksaa viiden tai kymmenen vuoden kuluttua.

 

Nämä tehdyt virheet eivät kuitenkaan korjaannu opposition ehdottamilla toimenpiteillä. Mitä enemmän sosiaali- ja terveydenhuolto eriytetään omaksi irralliseksi saarekkeekseen, sen vähemmän terveyshyötyjä saadaan aikaan ja sitä kalliimmaksi se tulee. Sen vuoksi esimerkiksi Keskustan kotikunta-maakuntamalli ei ole mielestäni kansanterveyden edistämisen eikä talouden kannalta järkevä vaihtoehto. Sosiaali- ja terveydenhuollosta on päätettävä samoissa päätöksentekoelimissä kuin muistakin kunnan asioista. Vain sillä tavalla saamme "terveys kaikissa politiikoissa"- ohjelmat toteutumaan ja pidemmällä aikavälillä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu kuriin.

 

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd)