Välittäminen on kaikkien tehtävä (Synapsi 3/2013)

Muistiliittoon tuli surullinen viesti: Muistisairas nainen oli paleltunut harhailtuaan tuntikausia ulkona vain kevyet sisävaatteet yllään. Hän kuoli saamiinsa vammoin myöhemmin sairaalassa. Tämä tapahtui päiväsaikaan yli 20 000 asukkaan taajamassa.

Miksi kukaan ei välittänyt? Pysähtynyt ja kysynyt, voinko auttaa?

Välittämisestä on kysymys myös palvelujen järjestämisessä. Monessa kunnassa asuu kotona kotihoidon turvin ikäihmisiä, joiden paikka ei ole enää kotona. Kotihoidon tehostamisen tavoitteista huolimatta jossakin tulevat rajat vastaan. Vai miltä kuulostaa seuraava tositarina:

Pitkälle edennyttä muistisairautta sairastava asui puurakenteisessa omakotitalossa. Useita kertoja kotihoidon työntekijän saapuessa paikalle talo oli täynnä savua, liedellä kiehui kattila ja asiakas nukkui makuuhuoneessa toppavaatteet päällä peittojen alla. Eräänä päivänä asiakas tuli työntekijää vastaan uunista otetut kekäleet sangossa - uuni savutti.

Kyseinen muistisairas on saanut jo tehostetun palveluasumisen paikan jonotettuaan sitä kuukausia. Suomessa on lukuisia vastaavassa tilanteessa asuvia muistisairaita ja vanhuksia, joille paras asumisen vaihtoehto on joko ryhmäkoti tai tehostettu palveluasumisen muistiyksikkö. Näistä kodinomaisista yksiköistä on valtava puute.

Muistiliitto välittämässä välittämisen sanomaa

Muistiliitto viettää 25-vuotisjuhlavuottaan Välitä! – kampanjan merkeissä. Välittäminen alkaa asenteisiin ja päätöksentekoon vaikuttamalla sekä lisäämällä tietoa. Resursseja oikein ohjaamalla voimme välittää heikommassa asemassa olevista, edistämällä välittämisen asennetta ja pitämällä huolta omasta ja toinen toistemme jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Juhlavuotenamme muistutamme siitä, että sivistyneen yhteiskunnan tunnistaa välittämisen ilmapiiristä ja kulttuurista.

Haluamme vuoden aikana nostaa pohdittavaksi vaikeitakin kysymyksiä:

-          Onko välittäminen kadonnut yhteiskunnastamme vai onko se jossain piilossa? Miksi meillä on niin paljon yksinäiseksi itsensä kokevia ihmisiä?

-          Olemmeko ulkoistaneet välittämisen?

-          Kuinka voisimme ja osaisimme puutua epäkohtiin, jotka aiheuttavat jollekin vahinkoa? Kenelle kuuluu puuttuminen?

-          Pitääkö vieraastakin välittää? Kuka on lähimmäisemme?

-          Välittävätkö päättäjät? Ohjataanko resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitaan?

-          Kuuluuko kaikkien kansalaisten ääni? Kuka on kiinnostunut heistä, joiden ääni on hyvin heikko?

Muistiliiton keskeinen tehtävä on huolehtia siitä, että muistisairautta sairastavat ja heidän omaisensa kokisivat olevansa tärkeä osa yhteisöä ja että heidän äänensä kuuluisi yhteiskunnassamme. Muistiliitto on potilasjärjestö, johon muistisairautta sairastavien lisäksi kuuluu runsaasti sekä omaisia että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Jäsenmäärämme on yli 11 000. Toivon, että saamme juhlavuotemme aikana järjestöömme runsaasti lisää jäseniä. Mitä enemmän meitä on, sitä paremmin tulemme kuulluksi.

Kansallinen muistiohjelma välittämisen työkaluna

Taustalla vanhuspalvelulaki ja sen säädökset.

Muistiohjelma konkretisoi asioita muistisairautta sairastavien palveluiden ja hoidon näkökulmasta.

Muistiohjelman tavoitteena on muistisairautta sairastavien henkilöiden oikeuksien turvaaminen.

Muistiohjelma toimii arviointimittarina palvelujen järjestäjille ja päättäjille.

Neljä keskeistä tukipilaria:

1.      Aivoterveyden edistäminen

2.      Oikeat asenteet aivoterveyteen, muistisairauksien hoitoon ja kuntoutukseen

3.      Hyvän elämänlaadun varmistaminen muistisairaille ihmisille ja heidän läheisilleen oikea-aikaisen tuen, hoidon, kuntoutuksen ja palvelujen turvin

4.      Kattavan tutkimustiedon ja osaamisen vahvistaminen

Välitetään itsestämme ja toisistamme!

Mikään laki tai ohjelma ei kuitenkaan takaa välittämistä. Välittäminen lähtee meistä jokaisesta itsestämme.

Välittäminen ei loppujen lopuksi ole vaikeaa. Kaikki lähtee Tommy Tabermannin runon ajatuksesta:

”Kauan kesti ymmärtää

kuinka helppoa on maailmaa parantaa:

Että jotain muistaa

ja jotain unohtaa

että hymyilee lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.”

 

Merja Mäkisalo-Ropponen
Kansanedustaja
Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja