Turvallinen arki (Muisti-lehti 3/2013)

Tämän lehden teema on turvallisuus, jota käsitellään muistisairautta sairastavan henkilön näkökulmasta. Turvallisuus on laaja-alainen käsite, johon kuuluu fyysisiä, psyykkisiä, sosiaalisia ja usein myös hengellisiä ulottuvuuksia. Turvallinen ympäristö tarkoittaa esimerkiksi fyysisten vaarojen minimointia.  Esteetön ympäristö on turvallinen kaikille. Esteettömyys on muutakin kuin liikunnallista esteettömyyttä. Siihen kuuluu kaikkien aistien huomioiminen. Esteettömässä ympäristössä on helppo liikkua, nähdä, kuulla ja hahmottaa.

 

Turvallisuuteen kuuluu asianmukainen hoito sekä monimuotoinen toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen. Turvallisuus ei tarkoita vääränlaista rajoittamista, vaan se on olosuhteiden turvalliseksi muokkaamista. Oikea ja asianmukainen lääkehoito on erittäin tärkeä osa turvallisuutta. Vääränlainen lääkitys voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia kuten toimintakyvyn heikentymistä, huimausta, väsymystä ja masennusta. Toisaalta toimintakyky voi heikentyä myös, jos asianmukainen ja tarpeellinen lääkehoito laiminlyödään. 

Turvallisuuteen kuuluu myös psykososiaalinen hyvinvointi. Jokaisella tulisi oikeus kokea olevansa välitetty, arvostettu ja omana itsenään tärkeä henkilö. Jokaisella olisi oltava mahdollisuus elää oman elämäntarinansa näköistä elämää silloinkin, kun omaa tarinaa ei pysty enää toisille kertomaan. Tämän mahdollistamiseksi muistisairauteen sairastuneen olisi tärkeää kirjoittaa jo sairauden alkuvaiheessa hoitotahto, jossa hän kertoo tärkeitä asioista omasta elämästään - asioita, joita hän haluaa toisten huomioivan kohtaamisessa ja auttamisessa myöhemmin.

Muistiliiton tämän vuoden teema - välittäminen - korostaa myös turvallisuutta. Muistiliitto haluaa kysyä tämän vuoden aikana, kuka on lähimmäisemme, kenestä tulee välittää? Välittäminen ei ole vain oman perheen ja muiden läheisten ihmisten välinen tunne. Välittäminen on universaalinen, ihmisyyteen kuuluva asia. Yhteiskuntamme tarvitsee nyt muutosta: meidän on päästävä yksilökeskeisyydestä kohti välittävää yhteisöllisyyttä!

 

Välittäminen alkaa meistä jokaisesta itsestämme. Esko-Pekka Tiitisellä on pieni runo, joka hyvin kuvaa tätä asiaa:

 

Joka ei välitä pienemmästä,

ei välitä suuremmastakaan,

joka ei katso lasta ja vanhusta silmiin,

ei katso ollenkaan,

joka näkee naapurin,

näkee kauemmaksikin,

joka tuntee kaupungin kodikseen,

tuntee muutakin.

 

VÄLITETÄÄN TOISISTAMME!

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Muistiliitto ry:n hallituksen puheenjohtaja