Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki valmisteilla

Viime viikolla käytiin eduskunnassa lähetekeskustelu hallituksen esityksestä oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Lain käsittely valiokunnissa siirtyy syksyyn. Lain on arvioitu tulevan voimaan elokuun alusta 2014. Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluilla tarkoitetaan koulupsykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon asiantuntijoiden palveluja. Toisaalta oppilas- ja opiskelijahuolto on myös opettajan perustyötä. Opettajan tehtävänä on huolehtia oppilasryhmästään kokonaisuutena sekä opetustyöhön liittyvästä turvallisuudesta, järjestyksestä ja hyvinvoinnista.

Lain tarkoituksena on tukea ja edistää lasten ja nuorten terveyttä, ennaltaehkäistä erilaisia psykososiaalisia ja oppimiseen liittyviä ongelmia sekä ohjata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa apua ja tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria palvelujen pariin. Tavoitteena on siirtää toiminnan painopistettä nykyisestä ongelmakeskeisestä toiminnasta ennaltaehkäisevään suuntaan. Riittävän varhain aloitetulla psykososiaalisen kasvun ja kehityksen tuella pystytään yleensä auttamaan joustavammin ja oikea-aikaisemmin. Kun lasten ja nuorten ongelmat tunnistetaan varhain ja niihin puututaan tukemalla ja tarjoamalla oppilas- ja opiskelijahuollon palveluita oppilaan ja opiskelijan kehitysympäristössä, tarve muun muassa korjaaviin lastensuojelun ja erikoissairaanhoidon toimenpiteisiin vähenee.

Oppilas- ja opiskelijahuollon tilanne on hiukan parantunut viime vuosien aikana, erityisesti terveydenhoitajapalveluiden osalta. Siitä huolimatta opiskelijahuollon kokonaisresurssit ovat monessa kunnassa riittämättömät ja palvelut ovat maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneet.  Oikeuskansleri on viimeksi vuonna 2012 todennut, ettei tilannetta voi pitää edes tyydyttävänä. Valtion antama ohjeistus ei edistä yhdenvertaisuutta, kunnallinen resursointikyky ja -halu vaihtelevat eikä kattava ja tehokas valvonta toteudu. Oikeuskanslerin mukaan oppilashuollon asianmukainen toteutuminen vaatii velvoittavia ja sisältöjä tarkemmin määritteleviä säännöksiä. Lakiesityksessä lähdetään siitä, että oppilaalla ja opiskelijalla on oikeus saada psykologin, kuraattorin ja kouluterveydenhuollon palveluja säädetyssä määräajassa.

Oppilaan ja opiskelijan kokonaisvaltainen tukeminen edellyttää vanhempien, opettajien ja muiden asiantuntijoiden saumatonta yhdessä tekemistä. Vain pienessä osassa kouluista vanhemmilla on mahdollisuus vaikuttaa kouluyhteisön toimintaan ja terveellisyyteen. Toisaalta myös koululaisten vanhempien tuki on usein riittämätöntä. Alle kouluikäisten lasten vanhemmat saavat neuvolasta jatkuvasti ohjausta ja tukea vanhemmuuteen sekä lasten hoitoon ja kasvatukseen. Lapsen siirtyessä kouluun tällainen säännöllinen ohjaus ja tuki jäävät pois. Jatkossa olisikin syytä pohtia, voisiko oppilashuoltoon sisällyttää myös vanhempien parissa tehtävää työtä.  Monet vanhemmat tarvitsevat tukea ja ohjausta erityisesti murrosikää lähestyvien lasten kasvatuksessa. Toimivilla ja oikein järjestetyillä oppilas- ja opiskelijahuoltopalveluilla voidaan tukea perhettä kokonaisvaltaisesti sekä opettajien opetus- ja kasvatustyötä.

Kaikki lasten ja nuorten hyvinvointia tukevat toimenpiteet maksavat itse itsensä takaisin tulevaisuudessa. Tämä laki toivottavasti saa kunnat panostamaan ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen entistä tehokkaammin. Toisaalta meidän tulisi huomata, että näitä palveluja voidaan järjestää monella tavalla. Joensuussa on erittäin hyvin toimiva matalan kynnyksen Nuorisoasema, jossa nuoren on mahdollista päästä ammattihenkilön vastaanotolle ilman lähetettäkin. Esimerkiksi masentuneiden nuorten hoidossa on saatu erinomaisia tuloksia psykiatrisen sairaanhoitajan muutaman tapaamiskerran interventiolla. Nuorisoaseman toimintaedellytykset on turvattava vaikeinakin taloudellisina aikoina, sillä siellä tehdään arvokasta ja kustannusvaikuttavaa työtä.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen