Joensuun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma

Joensuun lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma on hyvä esimerkki strategiatyön merkityksestä. Strategiassa kuvataan nykytila ja asetetaan tavoitteet ja askelmerkit tulevaisuuteen. Jos strategia on hyvin tehty, se tuppaa väkisinkin toteutumaan. Näin on käynyt tässäkin asiassa. Suurin osa edellisellä valtuustokaudella strategiaan kirjatuista asioista on toteutunut tai ainakin niissä asioissa on tapahtunut edistymistä. Olemme Joensuussa kehittäneet asioita jopa valtakunnallisestikin kiinnostusta herättävällä tavalla. Erityisen tärkeää ovat ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen liittyvät toimenpiteet ja uudistukset (muun muassa koulu- ja opiskeluterveydenhoitoon lisätyt terveydenhoitajaresurssit) sekä esimerkiksi lastensuojelussa käynnistynyt tehostettu perhekuntoutus. Viimeksi mainitun toiminnan avulla on voitu vähentää ostopalveluita ja estää lastensuojelussa kodin ulkopuolisia sijoituksia.

Seuraavan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman painopistealueiksi tulisi mielestäni nostaa seuraavat viisi asiaa:

1.    Nuorisoaseman toiminnan turvaaminen on tärkeää. Toivon, että sieltä lainassa oleva psykiatrinen sairaanhoitaja saadaan mahdollisimman pian takaisin. Monissa kunnissa psykiatrisen sairaanhoitajan oikea-aikaisten palvelujen tarjoaminen nuorille, joilla on masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia, on osoittautunut erittäin tehokkaaksi ja edulliseksikin tavaksi auttaa nuoria.

2.    Tulossa oleva uusi oppilashuoltolaki edellyttää oppilashuollon resurssien kohentamista. Joensuusta puuttuu esimerkiksi koulukuraattorin ja koulupsykologin palveluita.

3.    Erityistä apua ja tukea tarvitsevien lapsiperheiden kotipalveluita tulisi lisätä ja tehostaa. Lastensuojelun puolella tämä toimintaa on kehitetty viime vuosina ja tulokset ovat erinomaisia. Toiminta tulisi saada lähemmäksi neuvola- ja päivähoitotoimintoja. Neuvolan terveydenhoitaja olisi oikea henkilö arvioimaan, missä perheessä tarvitaan perhetyöntekijöiden tukea ja apua jo ennen kuin asiat menevät lastensuojeluun. Terveydenhoitoasetuksen perusteluissa puhutaan terveydenhoitajien ja perhetyöntekijöiden työparityöskentelystä ja tätä kohden meidänkin tulisi edetä.

4.    Nuorisotakuu on otettava vakavasti. Ministeriöstä ei anneta valmista mallia, vaan asia on otettava jokaisessa kunnassa omiin käsiin. Esimerkiksi etsivä nuorisotyö vaatii uudenlaisia työkaluja, jotta löydämme kadoksissa olevat nuoremme. Nuorisotakuu edellyttää yhdessä tekemistä sosiaali- ja terveystoimen sisällä ja muun muassa TE-toimistojen, koulutusorganisaatioiden ja Kelan kanssa.

5.    Viimeisenä asiana haluan nostaa esille yhdessä tekemisen. Jo edellisen hyvinvointisuunnitelman toteutumisen mahdollisti äärettömän hyvä yhteistyö ja yhteinen tahtotila eri toimijoiden kesken. Itse kuitenkin ajattelen, että asiaa on edelleen kehitettävä eli on päästävä entistä syvällisempään yhdessä tekemiseen. Mielestäni kaikki lasten ja nuorten asiat tulisi saada saman lautakunnan alaisuuteen. Mielelläni puhun lasten ja nuorten hyvinvointilautakunnasta, jonka alaisuudessa olisivat varhaiskasvatus- ja koulutoimi, neuvolat, nuorisotoimi ja kenties jopa perhepalvelut ja terapiapalvelut. Olen aivan varma, että jos nämä asiat yhdistetään ”saman pöydän ympärille”, saamme samoilla resursseilla enemmän aikaan. Tämä on yksi syy, miksi mielestäni sosiaali- ja terveyspalveluita ei missään nimessä saa siirtää kuntayhtymälle. Sen jälkeen tällaisten uudenlaisten yhdessä tekemisen tapojen toteuttaminen vaikeutuu huomattavasti.

Lopuksi haluan lämpimästi kiittää kaikkia niitä toimijoita, jotka ovat olleet tekemässä työtä edellisen lasten- ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toimeenpanossa. 

Merja Mäkisalo-Ropponen