Oikeat keinot käyttöön!

Eläketurvakeskukselta ilmestyi pari viikkoa sitten raportti työurien pituuden kehityksestä 2000-luvulla. Selvityksen mukaan vuonna 2011 työuran pituus oli keskimäärin 32,5 vuotta kaikista eläkkeelle siirtyneistä laskettuna. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä työura on ollut keskimäärin 25,4 vuotta pitkä. Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden toteutunut työura on ollut pituudeltaan lähes 36 vuotta. Yli 40 vuoden työuran on tehnyt 40 prosenttia vanhuuseläkkeelle siirtyneistä. Miesten toteutuneet työurat ovat olleet noin kaksi vuotta pidempiä kuin naisten.

 

Työurien pituuteen vaikuttaa ansiotyöhön osallistuminen ja ansiotyöhön osallistumista säätelevät olosuhteet. Koulutuksella on suuri vaikutus työuriin. Mitä korkeampi koulutus, sitä pidemmät ovat työllisen ajan odotteet. Naisilla erot eri koulutustason omaavien välillä ovat suuremmat kuin miehillä. Perusasteen koulutuksen varassa olevien naisten työllinen aika ei ole lainkaan lisääntynyt. Heillä on selvästi muita enemmän työttömyyttä ja heidän työvoiman ulkopuolella vietetty aika on kasvanut.

 

Mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä? Ainakin sen, että eläkeiän pakkonosto ei pidennä työuria halutulla tavalla. Tämän asian jankkaamisen toivoisi loppuvan ja energiaa käytettävän tehokkaampien keinojen käyttöön ottamiseen.

 

Esimerkiksi opintoaikojen lyhentämiseen ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen myöhentämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat tehokkaita. Suomalainen yliopistossa opiskeleva nuori siirtyy työelämään keskimäärin 28 - 29-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen keski-ikä on noin 52 vuotta. Työurien pidentäminen edellyttää opiskelumahdollisuuksien parantamista sekä työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen suurempaa huomion kiinnittämistä. Työnantajien asenteiden muuttaminen ikääntyviä työntekijöitä kohtaan on myös tärkeää. Työpaikoilla tulee arvostaa ikääntyvää työntekijää ja luoda työolosuhteet sellaisiksi, että työntekijä kokee mielekkääksi jatkaa työssä oloaan vapaaehtoisesti. Työuria voidaan pidentää myös työn ja perhe-elämän paremmalla yhteensovittamisella esimerkiksi siten, että pienten lasten vanhemmilla olisi mahdollisuus palata osittain työelämään. Kaikkein tärkein työuria pidentävä vaikutus on tietysti sillä, että työllisyyttä saadaan parannettua. Lisäksi nuorten ammattiin kouluttautumisella on suuri vaikutus heidän työllisen ajan odotteeseensa.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen