Ammattikorkeakoululaista

Eduskunnassa oli 19.2.2013 lähetekeskustelussa hallituksen esitys ammattikorkeakoululaista. Ammattikorkeakoulujen nykyisten toimilupien voimassaolo päättyy 1.1.2014. Uusissa toimiluvissa korostetaan koulutustarvetta, toiminnan laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta. Toimiluvan saajalla tulee olla pitkän tähtäimen taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset tehtävien hoitamiseen sekä opetuksen, tutkimus- ja kehitystyön asianmukaiseen ja kansainvälisesti korkeatasoiseen järjestämiseen. Ammattikorkeakouluilta edellytetään riittävän suurta kokoa suhteessa koulutustarpeeseen ja resurssipohjaa opetukseen sekä tutkimus- ja kehitystoimintaan.

Lakiehdotus on hyvä ja tarpeellinen. Hakuprosessi ja ammattikorkeakoulujen arviointikriteerit ovat täysin asiallisia. Toivon, että näitä kriteereitä noudatetaan. Jos ammattikorkeakouluja arvioidaan esityksessä kuvattujen kriteerien pohjalta, Karelia ammattikorkeakoulu on yksi Suomen tehokkaimmin toimivista ammattikorkeakouluista. Toimiluvan myöntäminen sille pitäisi olla itsestäänselvyys.

Lakiesityksessä todetaan, että toimilupahakemusten käsittely ja arviointi tapahtuu virkatyönä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Valtioneuvosto tekee toimilupia koskevat päätökset opetus- ja kulttuuriministeriön esityksen pohjalta. Valtioneuvoston toimilupaharkinta perustuu kaikki edellä mainitut seikat huomioon ottavaan kokonaisharkintaan. Toivottavasti kokonaisharkinta tarkoittaa aidosti laissa esitettyjen kriteerien perusteella tehtäviä päätöksiä. Maakunnallisen ammattikorkeakouluverkon säilyminen on mielestäni erittäin tärkeä kriteeri päätöksenteossa.

Itä-Suomen yliopisto on ollut menestystarina. Ammattikorkeakoulujen funktio on yliopistoja alueellisempi ja maakunnallisempi. Olin alusta alkaen kannattamassa Itä-Suomen yliopiston perustamista. Ammattikorkeakoulun kohdalla asia on toinen, sillä Pohjois-Karjala tarvitsee oman ammattikorkeakoulun. Ammatillisen korkeakoulun aluevaikuttavuus on suuri. Sen avulla rakennetaan alueen hyvinvointia, kulttuuria ja elinkeinoelämää palvelevaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta. Maakuntaa suuremmat ammattikorkeakoulut eivät pysty suoriutumaan tästä tehtävästä tasapuolisesti.

Sen sijaan, että maakunnallista ammattikorkeakouluverkkoa supistetaan väkisin, on syytä miettiä maakuntien sisällä tapahtuvaa sivutoimipisteiden, jotka ovat usein tehottomia ja huonon vetovoiman omaavia, lopettamista. Pohjois-Karjalassa tämä on tehty jo vuosia sitten. Karelia ammattikorkeakoulun kaikki kampukset ovat noin 2 kilometrin säteellä toisistaan. Tämä näkyy sen tehokkuudessa ja tuloksissa.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esille ammattikorkeakoulukeskustelussa, on koulutuksen sisällöllinen kehittäminen. Toivottavasti ammattikorkeakouluille annettava suurempi itsemääräämisoikeus tarkoittaa yhteiskunnallisten ja paikallisten haasteiden entistä parempaa huomioimista opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa.  Ensi kesänä astuu voimaan vanhuspalvelulaki. Sen tueksi ministeriössä on laadittu kansallinen muistiohjelma. Muistisairautta sairastavien kuntouttava hoitotyö vaatii erityisosaamista. Muistiliiton selvityksen mukaan Suomessa on ammattikorkeakouluja, joista voi valmistua sairaanhoitajaksi niin, että muistisairautta sairastavien hoidosta on opetusta vain muutamia tunteja. Näin pieni tuntimäärä ei anna valmiuksia muistisairaan ihmisen laadukkaaseen ja kuntouttavaan hoitoon. Kuitenkin lähes jokainen sairaanhoitaja joutuu työssään kohtaamaan muistisairautta sairastavia henkilöitä. Toinen iso ongelma on, että muistihoitajien koulutus on puutteellisesti järjestetty. Vanhuspalvelulaissa korostetaan vastuuhenkilön merkitystä laadukkaiden palveluiden varmistajana. Kotona muistisairautta sairastavan henkilön vastuuhenkilönä useimmissa tapauksissa oli järkevää olla koulutettu muistihoitaja. Valitettavasti tätä koulutusta on hyvin vähän järjestetty. Tämän asian korjaamisen toivon ammattikorkeakoulujen ottavan haasteena vastaan.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen