Viime
viikolla eduskunnassa hyväksyttiin useita työttömän työnhakijan asemaa
parantavia ja työllistymistä edistäviä lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Muutokset
tähtäävät työttömyysturvajärjestelmän yksinkertaistamiseen ja kannustavuuden
lisäämiseen sekä pitkäaikaistyöttömän aseman parantamiseen.
Erityisen
myönteinen ja pitkään odotettu uudistus on työmarkkinatuen saajan puolison
tulojen perusteella suoritettavasta tarveharkinnasta luopuminen. Tämä parantaa
työttömän perheen taloudellista asemaa ja lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Yli 80 prosenttia ilman työmarkkinatukea puolison tulojen tarveharkinnan
johdosta jääneistä on ollut naisia. Puolison tuloihin perustuvan tarveharkinnan
poistaminen kannustaa työn vastaanottamiseen silloin, kun molemmat saavat
työmarkkinatukea. Heidän kohdallaan työmarkkinatuen sidonnaisuus puolison
tuloihin on merkinnyt perheen muiden tulojen pienentymisen, kun töitä on otettu
vastaan.
Toinen
tärkeä muutos on asumistuen tarkistuksen lykkääminen nykyisestä kolmesta
kuukaudesta kuuteen kuukauteen pitkäaikaistyöttömän työllistyessä. Tämä muutos
kannustaa vastaanottamaan työtä, kun asumistuki ei heti työllistymisen jälkeen
pienene. Lomakorvausten jaksotusten poisto parantaa monen työttömäksi joutuneen
toimeentuloa työttömyyden alussa. Poistosta hyötyvät erityisesti lyhyitä
määräaikaisia työsuhteita tekevät työntekijät.
Erittäin
merkittävä asia on pitkäaikaistyöttömien kuntakokeiluun osallistuvissa kunnissa
(Pohjois-Karjalassa Lieksa, Outokumpu ja Joensuu) käynnistyvä kolmen vuoden
työllistymisrahakokeilu. Se tarkoittaa yhden kuukauden työmarkkinatuen
suuruisen summan maksamista työllistyvälle pitkäaikaistyöttömälle, joka ottaa
vastaan vähintään kolme kuukautta kestävän työn. Työllistymisrahaa ei
kuitenkaan edelleenkään saa palkkatuettuun työhön siirryttäessä. Tämä puute
olisi jatkossa syytä korjata. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottikin
työllistymisbonuksen laajentamista koskemaan myös palkkatuettua työtä.
Ennen
joulua hyväksytään eduskunnassa myös laki ikääntyvän väestön toimintakyvyn
tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista (ns. vanhuspalvelulaki).
Lain tarkoitus on tukea ikääntyvän väestön hyvinvointia sekä parantaa heidän
mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja
palvelujen kehittämiseen. Lisäksi lain tarkoitus on parantaa iäkkään henkilön
mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa
hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön
ja toteuttamistapaan.
Laissa
korostetaan, että ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja
itsenäisen suoriutumisen tukemista sekä henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja
terveyspalvelujen laadukasta järjestämistä varten on oltava riittävästi
monipuolista asiantuntemusta. Asiantuntemuksella tarkoitetaan erityisesti
hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen, gerontologisen hoito- ja sosiaalityön,
geriatrian, turvallisen lääkehoidon, ravitsemuksen, monialaisen kuntoutuksen
sekä suun terveydenhuollon asiantuntemusta. Käytännössä tämä tarkoittaa myös
sen ymmärtämistä, ettei ikäihmisiä voi hoitaa kuka tahansa, eikä käsiparien
määrä yksin riitä laadukkaaseen hoitoon. Kaikilla työntekijöillä on oltava
riittävä koulutus ja ammattitaito. Sen lisäksi tarvitaan vielä edellä
mainittuja erityisasiantuntijoita.
Toivottavasti
kunnat ja kunnalliset päättäjät ymmärtävät, että lain täytäntöönpanon myötä
voidaan hillitä vanhustenhuollon kustannusten kasvua erityisesti hyvinvoinnin
ja terveyden edistämiseen sekä palvelurakenteen muutokseen tähtäävillä
toimilla. Tutkimusten perusteella iäkkäiden henkilöiden terveyden ja
toimintakyvyn paraneminen alentaa laitoshoidon tarvetta ja vähentää
vanhustenhuollon kokonaismenojen kasvua merkittävästi. Erityisesti
pitkäaikaishoidon ennaltaehkäisyllä ja myöhäistämisellä on merkittäviä
kustannusvaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kunnat voivat tämän lain järkevällä
täytäntöönpanolla vaikuttaa olennaisesti tulevaan kustannuskehitykseen.
Merja
Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja
(sd)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti