Suomessa tuloerot lähtivät kasvuun 1980-luvun puolivälin jälkeen. Erityisen suuri tuloerojen repeytymä tapahtui 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Yhteiskunnassamme on kasvava joukko ihmisiä, joille jokapäiväisestä elämästä selviytyminen tuottaa hankaluuksia. Suomalaisista 13 prosenttia tilastoituu suhteellisesti köyhiksi. Heidän tulonsa ovat alle 60 prosenttia väestön keskitulosta ja yhä useampi heistä on yhä kauempana tuosta 60 prosentista. Hyvinvointivaltion perimmäiset arvot ja toimintatavat ovat hämärtyneet. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole olleet ohjaamassa päätöksentekoa.
Nykyään jo neljännes palkansaajista tekee muuta kuin vakituista työtä. Epävarmuus yhdistää yhä laajempia kansanosia. Kuka hyvänsä voi pudota reunalta – jopa totaalisesti. Tämä näkyy esimerkiksi pitkäaikaisen toimeentulotuen varassa elävien kansalaisten määrän lisääntymisenä. Vuoden 2010 tilastojen mukaan toimeentulotukea 10 – 12 kuukautta saaneiden määrä lisääntyi 6 prosenttia. Tukea maksettiin noin 119 000 perheelle - yli puolet sai tukea pitkäaikaisesti. Samalla yhteiskunnasta on purettu turvaverkot ja ihmiset on jätetty yhä useammin ”oman onnensa nojaan”. Pahoinvointi näkyy ja kuuluu uutisotsikoissakin.
Erityisen huolestuttava ilmiö on lapsiperheiden köyhyys, joka kolminkertaistui 1990-luvun lopun ja 2000 luvun alun taloudellisen kasvun aikoina. Suomessa lapsiperheistä 13 prosenttia elää köyhyysrajan alapuolella. Erityisesti on lisääntynyt yksinhuoltajien köyhyys. Yksinhuoltajien köyhyysriski on kaksi-kolminkertainen muihin lapsiperheisiin verrattuna. Yksinhuoltajista 45 prosenttia kokee elävänsä köyhyydessä. Köyhyyttä aiheuttaa etenkin työttömyys, mutta se on vain osa tilanteesta. Pienipalkkaisella työllä – etenkin jos se on pätkätyötä - ei saa hankittua kunnollista toimeentuloa.
Monien eläkeläisten tilanne koheni takuueläkkeen myötä. Valitettavasti sen ulkopuolella ovat esimerkiksi varhennetulle eläkkeelle jääneet henkilöt. Lisäksi monilla eläkeläisillä on pitkäaikaissairauksia, joiden hoito- ja lääkekustannukset ovat koko ajan kasvaneet. Suomessa on tällä hetkellä 200 000 toimeentulovaikeuksissa olevaa eläkeläistaloutta. Lukumäärä on kasvanut edellisvuodesta 26 000 taloudella.
Tuloerot näkyvät myös terveydessä. Varakkaiden ja köyhien miesten eliniässä on 12,5 vuoden ja naisten 6,8 vuoden ero. Noin 20 vuotta sitten vastaavat luvut olivat miehillä 7,4 vuotta ja naisilla 3,9 vuotta. Tulotaso, koulutus ja ammattiasema näyttävät määräävän aiempaa selvemmin elinvuosien määrän. Toisaalta sairastuminen voi sinällään johtaa köyhyyteen, koska sairaudesta aiheutuvat kustannukset ovat nousseet niin korkeiksi.
Vuoden vaihteessa voimaan tulleet perusturvan korotukset kohensivat työttömyysturvaa, toimeentulotukea ja asumistukea. Lisäksi yksinhuoltajien toimeentulotukeen tuli erillinen lisä. Nämä uudistukset ovat tärkeitä, mutta näilläkään ei yksin köyhyyttä poisteta. Hallitusohjelmassa on muitakin köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä, kuten sairaudesta johtuvien kulujen maksukattojen yhtenäistäminen ja opintotuen sitominen indeksiin, joilla helpotetaan pitkäaikaissairaiden ja opiskelijoiden tilannetta. Vaikka olemme haasteellisessa taloudellisessa tilanteessa, on köyhyyden vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä pidettävä kiinni.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansaedustaja (sd)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti