Ilkka Kanervan vetämän Parlamentaarisen kontaktiryhmän ehdotus lakkauttaa Kontiolahdella sijaitseva Pohjois-Karjalan Prikaati oli masentava tieto Pohjois-Karjalalle. En ole oikea henkilö arvioimaan ehdotusta maanpuolustuksen kannalta, mutta maallikkona ihmettelen, mitä järkeä on jättää yli puoli Suomea ilman varuskuntaa ja keskittää suurin osa puolustusvoimien toiminnoista Etelä- ja Länsi-Suomeen?
Erityisesti kritiikkini kohdistuu siihen, että työryhmä on täysin laiminlyönyt muiden yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin, jotka näin suuressa muutoksessa olisi pitänyt punnita huolellisesti. Esityksessä ei ole lainkaan otettu huomioon, että työllistyminen Pohjois-Karjalassa on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi Etelä-Suomessa. Pohjois-Karjalan Prikaatin varuskunta työllistää suoraan 274 henkilöä ja välilliset vaikutukset mukaan laskettuna on kyse lähes 500 työpaikasta.
Esityksessä on jäänyt lisäksi huomioimatta Pohjois-Karjalan Prikaatin toiminnan laatu ja yhteistyö esimerkiksi rajavartioston ja pelastustoimen kanssa. Nämä asiat korostuvat pitkien välimatkojen maakunnassa. Tämän kaltainen yhteistyö on sujunut Pohjois-Karjalassa erinomaisesti. Varuskunnan lakkauttaminen merkitsee näidenkin asioiden uudelleen suunnittelua.
Myös päätöksentekoprosessia voi kritisoida. Asia ei lainkaan tule eduskunnan päätettäväksi, vaan lausuntokierroksen jälkeen puolustusministeri Wallin tekee asiasta lopulliset päätökset.
Historiaa tutkaillen täytyy kuitenkin todeta, että päätökset Pohjois-Karjalan Prikaatin lopettamisesta on tehty jo lähes 10 vuotta sitten. Kymmeneen vuoteen ei ole tehty juurikaan rakennusten korjauksia tai muita investointeja. Nyt päätöksenteon yksi kriteeri oli rakennusten kunto. Jos Prikaati jatkaisi toimintaansa, sinne olisi tehtävä kymmenien miljoonien eurojen investoinnit.
Toiseen ajankohtaiseen ja isoon asiaan eli kuntarakenneuudistukseen sitä vastoin suhtaudun myönteisesti. Viime viikolla jaettu, virkamiestyönä valmisteltu kuntakartta, ei ollut päätös uusista kunnista, vaan ehdotus, jonka pohjalta keskustelut maakunnissa voidaan käynnistää. Asiallista keskustelua on kuitenkin vaikea käydä, jos keskustelussa tunteet ovat mukana enemmän kuin järki. Näin on valitettavasti monelle opposition kansaedustajalle käynyt eduskunnassa. Tunnepitoisuus on johtanut siihen, että keskustelu hipoo ajoittain jopa epäasiallisuuden rajoja. Kaksi keskeistä teemaa tässä keskustelussa ovat olleet lähipalvelut ja kunnallinen demokratia. Oppositio väittää, että suurissa kunnissa molemmat katoavat ”taivaan tuuliin.”
Kuntademokratiasta pitäisi olla tällä hetkellä huolissaan, sillä liian monet palvelut ovat siirtyneet kuntayhtymien hoidettavaksi. Niiden toimintaan eivät voi vaikuttaa sen paremmin kansalaiset kuin valtuutetutkaan. Kuntayhtymästä saattaa kesken vuoden tulla ilmoitus hinnankorotuksista ilman, että asiasta olisi neuvoteltu tai keskusteltu. Kunnat saavat laskuja eikä aina edes kysyttäessä saa vastauksia siihen, mistä kustannukset koostuvat.
Lähipalvelukäsitettä ei nykyisessä lainsäädännössä ole määritelty lainkaan ja kenties sen takia keskustelu on ollut hämmentävää. Lähipalvelukäsite onkin tulevassa lainsäädännössä määriteltävä selkeästi. Kunnan koolla ei ole vaikutusta lähipalveluihin. Tälläkin hetkellä isossa kunnassa voi olla hyvin järjestetyt lähipalvelut ja pienessä kunnassa huonosti. Tosiasia on, että jos kylältä loppuvat lapset, niin koulu lakkaa. Se ei johdu kunnan koosta. Tämä kehitys on jatkunut Suomessa viimeiset 40 vuotta. Olen itse kotoisin Tohmajärveltä pieneltä Murtoin kylältä, jossa lapsuudessani lakkautettiin ensin koulu ja siitä syystä myös isäni pitämä kyläkauppa. 200 metrin koulumatka muuttui 10 kilometrin taksimatkaksi. Tiedän siis, mistä puhun.
Kunnan koolla on sitä vastoin vaikutusta esimerkiksi ammattitaitoisen henkilöstön rekrytointiin. Asiantuntijoita saa paremmin töihin esimerkiksi suurempaan terveyskeskukseen, jossa on helpompi saada mielekkäitä työtehtäviä ja toteuttaa esimerkiksi mielekästä työkiertoa. Mikäli mitään ei tehdä, monikansalliset terveysalan yritykset valtaavat Suomen. Kuntauudistuksen tarkoitus on estää tämän kauhuskenaarion toteutuminen.
Merja Mäkisalo-Ropponen
kansaedustaja (sd)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti