Yhteistyöstä yhdessä tekemiseen

Valmistauduin lomallani tulossa olevaan syksyyn lukemalla ja kirjoittamalla muun muassa kirjan yhdessä tekemisen taidoista. En aavistanut, miten ajankohtaisia asioita kirjoitin. Vaikka kirja on suunnattu lähinnä työyhteisöille, asialla on laajempikin yhteiskunnallinen merkitys. Jos oppisimme yhdessä tekemistä, saisimme toimintoja tehostettua ilman säästöjä vääristä asioista. Emme saa tehdä samoja virheitä kuin 1990-luvun laman aikana, jolloin ennaltaehkäiseviä ja kuntouttavia toimintoja karsittiin. Se tuli myöhemmin yhteiskunnallamme todella kalliiksi. Julkisten palveluiden tehokkuutta ja tuottavuutta ei lisätä henkilöstöä vähentämällä vaan toimintatapoja kehittämällä.

Yhdessä tekeminen on enemmän kuin yhteistyö. Pelkkä yhteisissä palavereissa istuminen, eli näennäinen yhteistyö, ei tuo muutoksia toimintatapoihin. Jokainen ammattiryhmä työyksikössä, jokainen lautakunta kunnallishallinnossa, jokainen potilasjärjestö kolmannella sektorilla ja jokainen ministeriö valtionhallinnossa toimii liiaksi ”omaan napaansa tuijottaen”, omaa reviiriään ja budjettiaan puolustaen. Yhdessä tekeminen on yhteiskunnassamme edelleen käyttämätön voimavara. Seuraavassa on esimerkkejä.

Työurien pidentäminen edellyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä. Eläkeiän rutiininomainen nostaminen ei vähennä ennenaikaista eläkkeelle jäämistä, jos se johtuu terveysongelmista ja työkyvyn menettämisestä. Johdon ja työntekijöiden vaikuttaessa yhdessä työelämän laatuun ja ikääntyvien työntekijöiden arvostukseen, työssä jaksetaan paremmin ja eläkkeelle jääminen myöhentyy. Hyvä työilmapiiri edistää työntekijöiden terveyttä, työyhteisön innovatiivisuutta, tiedonkulkua sekä työn laadukkuutta ja tuloksellisuutta.  

Tehtäväkuvien ja rakenteiden muuttaminen on välttämätöntä. Hyvistä kehitysvaiheessa olevista muutoksista esimerkkejä ovat muun muassa sairaanhoitajille rajoitetun lääkkeenmääräämisoikeuden myöntäminen ja erilaisten palvelujen siirtäminen pyörille. Telelääketieteen kehittyminen mahdollistaa sen, että lääkäri voi tulkita potilaan sydänfilmiä esimerkiksi 30 kilometrin päässä terveysasemalla potilaan ollessa kotonaan sairaanhoitajan kanssa. Kun nämä syvenevät ja laajenevat tehtäväkuvat asetetaan liikkeeseen eli muutokseen, saadaan aikaan haasteellinen ja samalla mahdollisuuksia luova tilanne.  

Hyvinvointipalveluissa yhteisöllisyyden epäonnistuminen voi aiheuttaa huomattavia inhimillisiä kärsimyksiä ja lisääntyviä kustannuksia yhteiskunnallemme. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuolto ei voi yksin ratkaista kaikkia sosiaali- ja terveyspoliittisia haasteita. Terveyden edistämisestä on tultava koko yhteiskuntaa ohjaava ajattelutapa ja osa kaikkea politiikkaa. Nuorisotakuu ei voi onnistua, ellei koko yhteiskunta ota asiaa yhteiseksi tavoitteeksi. Hallituksen haukkuminen ei auta, jos työnantajat eivät halua palkata nuoria. Nuorten moittiminen ei auta, ellei heitä koulutuksen aikana paremmin ohjata työnhakuun ja työelämätaitoihin. Yhdessä tekeminen edellyttää luopumista syyllisten etsimisestä ja ajattelun suuntaamista yhteisen tavoitteen saavuttamiseen.

Kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropponen