TULEVAISUUDEN USKOA KEHYSPÄÄTÖKSILLÄ

Viime viikolla eduskunnassa lähetekeskustelussa olleet valtiontalouden kehykset vuosille 2013 – 2016 sisältävät paljon positiivisia ja tulevaisuuden uskoa lisääviä elementtejä, joskin myös joitakin kipeitä päätöksiä. Kuuden puolueen hallituksessa toimiminen edellyttää joustamisentaitoa ja puolueet joutuivat tinkimään omista tavoitteistaan. Positiivisia asioita on kuitenkin paljon. Tehtyjen päätösten avulla pysäytetään valtion velkaantuminen. Päätöksiin sisältyy myös paljon kasvua ja työllisyyttä tukevia osia. Tuloeroja kavennetaan muun muassa korottamalla suurituloisten veroja ja kohdentamalla menosäästöjä sosiaalisesti oikeudenmukaisesti siten, etteivät kaikkein heikoimmassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa olevat ihmiset joudu säästöjen maksumiehiksi. Sosiaaliturvaa ei leikata ja sen indeksikorotukset toteutetaan. Kehysratkaisussa parannetaan heikoimmassa asemassa olevien asemaa esimerkiksi poistamalla työmarkkinatuen tarveharkinta puolisoiden osalta. Tuntuu erittäin hienolta, että tämä vuosikymmeniä kestänyt epäkohta lopultakin korjataan. 

Tehtyjen päätösten avulla saadaan pidennettyä työuria nostamatta eläkeikää. Tämä edellyttää kolmen keskeisen asian toteutumista, jotka kaikki huomioidaan näissä kehyksissä.

Ensinnäkin pitää olla töitä ja mahdollisuus tehdä työtä myös osa-aikaisesti. Pienten lasten vanhempien työssä käymisen helpottamiseksi osittaisen hoitorahan parantaminen ja päivähoitomaksujen määräytyminen hoitoajan perusteella ovat tärkeitä uudistuksia. Osatyökykyisten työllistymisen helpottamiseksi on tulossa erillinen toimenpideohjelma. 

Toiseksi nykyisillä työmarkkinoilla tarvitaan ammattitaitoa ja koulutusta. Meillä on tällä hetkellä noin 110 000 nuorta vailla toisen asteen koulutusta ja heistä 40 000 on kaiken aktiivitoiminnan ulkopuolella. Pelkän peruskoulun varassa olevan on vaikea löytää työtä nykyisiltä työmarkkinoilta. Yksi kaikkein tärkeimmistä kehyspäätöksen ratkaisuista on lisärahoituksen varaaminen yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Yhteiskuntatakuun turvin pidetään huolta, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta. Yhteiskuntatakuun toteuttaminen edellyttää etsivän työn lisäämistä niiden nuorten löytämiseksi, joilla ei ole voimia tai valmiuksia lähteä itse hakemaan apua. Kysymys ei useinkaan ole työn pakoilusta tai laiskuudesta, vaan taustalla voi olla masennusta, muita mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä puutteellisia valmiuksia toimia yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla. Meillä on nuoria, joiden vanhemmat syrjäytyivät viime laman aikana työelämästä ja näillä nuorilla ei ole kotoa saatua mallia työssä käymisestä. Tilannetta ei hoideta perheitä ja nuoria syyllistämällä, vaan heitä auttamalla.

Kolmas työurien pidentämisen keino on työikäisten ja työssä käyvien terveydestä huolehtiminen. Terveyden edistäminen, kuntouttava toiminta sekä työhyvinvoinnin ja työterveydenhuollon kehittäminen ovatkin tärkeitä toimenpiteitä, jos tavoitellaan työurien pidentämistä. Erityisen huomion kohteena tulee olla nuorten mielenterveys- ja päihdeongelmien ehkäisy, hyvä hoito ja kuntoutus.

Tämä kehyspäätös luo uskoa tulevaisuuteen. Nyt olemme oppineet menneisyyden virheistä. Näillä päätöksillä emme toista edellisen – 1990-luvun alun – laman aikaisia virheitä. Silloin tehtyjä säästöpäätöksiä maksetaan yhä. Nyt toimintalinja on päinvastainen. Taloudellisesti vaikeina aikoina on pidettävä yhteiskunnan suojaverkot kunnossa niin, ettei kohtuuttomasti vaikeuteta heikoimmassa taloudellisessa tilanteessa tai muussa haavoittuvassa asemassa olevien kansalaisten asemaa. Näin toimien myös lamasta toipuminen on nopeampaa.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja (sd)