Suomen Keskustan 16.9.2011 esittämässä välikysymyksessä väitetään, että suunniteltu kuntauudistus heikentää lähipalveluita ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia. Välikysymyksestä saa sellaisen käsityksen, että Keskustan mielestä pienissä kunnissa lähipalvelut toimivat ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ovat hyvät ja suurissa kunnissa lähipalvelut eivät toimi ja kansalaiset ovat passiivisia. Keskusta syyttää hallitusta suuruuden ihannoinnista, mutta samalla itse syyllistyy epärealistiseen pienuuden ihannointiin. Kuntauudistuksen tarkoituksena on löytää palvelujen järjestämisen kannalta optimaaliset olosuhteet. Uudistus ei lähde rakenteista – kuten Keskusta väittää – vaan kansalaisista ja heidän tarvitsemistaan palveluista.
Keskustan viime hallituskaudella ajama Paras-hanke lähtee samasta ajatuksesta; isommissa kokonaisuuksissa on helpompi järjestää laadukkaita palveluita. Paras-hankkeen lähtökohtana oleva kuntien yhteistyömalli tietyissä palveluissa ei kuitenkaan ole kaikilta osin toimiva ja riittävä tämän hetken ja tulevaisuuden haasteisiin. Jo syntyneitä, hyvin toimivia yhteistyömalleja voidaan kuitenkin hyödyntää kuntarakenneuudistuksessa. Tehty työ ei siltä osin ole mennyt hukkaan.
Lähipalvelut on toteutettava lähipalveluina, olipa kunnan koko mikä tahansa. Näitä lähipalveluita ovat muun muassa alakoulut, kotihoito sekä lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanotot. Lainsäädännössä on määriteltävä lähipalveluiden käsite ja sisältö nykyistä tarkemmin. Uskon, että Keskustan peräänkuuluttamia lähipalveluita on järkevämpää toteuttaa isommissa peruskunnissa. Jo pienten kuntien hallintorakenteisiin käyttämien resurssien siirtäminen kuntien perustehtävien hoitamiseen parantaa lähipalveluita.
Kuntarakenneuudistuksen onnistumisen kannalta on tärkeää kytkeä siihen valtionosuusuudistus. Valtionosuuksien jakamiselle tulee luoda oikeudenmukaiset kriteerit. Eräs toimiva ja keskeinen kriteeri voisi olla esimerkiksi huoltosuhde, jolloin ikääntyvien kuntien erityispiirteet tulevat riittävästi huomioiduksi. Toinen käyttökelpoinen kriteeri olisi pitkät välimatkat ja harva asutus kunnan sisällä.
Myös positiivisia kriteereitä kannattaisi käyttää valtionosuuksien jakamisen perustana. Kuntia voisi palkita hyvistä ja innovatiivisista uudistuksista. Eräs järkevä innovaatio, jota jo tällä hetkellä joissakin pitkien etäisyyksien kunnissa käytetään, on tekniikan hyödyntäminen erikoislääkäripalveluissa. Potilas on sairaanhoitajan kanssa omassa kodissaan tai lähiterveysasemalla ja erikoislääkärin vastaanotto tapahtuu videoyhteyden avulla. Potilaan eikä lääkärin tarvitse matkustaa minnekään.
Välikysymyksessä esitetty väite siitä, että kunnan koko vaikuttaisi kuntalaisten aktiivisuuteen ja osallistumiseen, on mielestäni perusteeton. Jo nykyisessä kuntarakenteessa meidän on mietittävä keinoja kansalaisten osallistumisen lisäämiseen. Kaupunginosa- ja kyläyhdistykset ovat muun muassa niitä tulevaisuuden lähidemokratiamuotoja, joiden avulla kansalaisten ääni saadaan kuuluviin. Kunnan koko ei ole ratkaiseva tekijä.
Muutos pelottaa aina ja muutokseen voi suhtautua joko uhkana tai mahdollisuutena. Keskusta haluaa nähdä nyt pelkästään uhkakuvia. Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa kuntarakenneuudistus on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena järjestää lähipalveluita kaikille kansalaisille myös tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti