Eläkeläisten köyhyyttä on torjuttava

Valtiontalouden tasapainottamista joudutaan jatkamaan lähivuosinakin. Tästä huolimatta julkisten palvelujen turvaamisen lisäksi meidän on panostettava köyhyyden vähentämiseen ja haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Heillä ei ole varaa odottaa talouden kääntymistä parempaan.

 

Yksinelävistä joka kolmas on eläkeläinen, suurin osa naisia. Pelkällä kansaneläkkeellä elävät yksinasujat ovat erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Eläke ei riitä elämiseen, jos tulee yllättäviä sairaus-, lääke- tai muita kuluja. Toimeentulotukea on monen ikäihmisen vaikea hakea, vaikka heillä olisi siihen oikeus. Monet joutuvatkin tällä hetkellä miettimään, ostavatko kaupasta ruokaa vai apteekista heille välttämättömät lääkkeet. Molempiin ei eläke riitä. Näin ei saa tapahtua hyvinvointiyhteiskunnassamme.

 

Pienempiin eläkkeisiin on tehtävä tasokorotus. Eläkeläisten osalta takuueläkejärjestelmällä taataan vähimmäistulotaso, mikäli kansan- ja työeläkkeet ovat jääneet pieniksi. Takuueläke on tällä hetkellä 736 euroa kuukaudessa bruttona. Se ei ole paljon, varsinkaan yksinelävälle eläkeläiselle jokapäiväisestä elämästä huolehtimiseen.

 

Moni takuueläkkeeseen oikeutettu on jo ennen eläkkeelle siirtymistään kärsinyt työkyvyttömyydestä tai pitkäaikaistyöttömyydestä. Pitkittynyt taloudellinen ahdinko jatkuu eläkkeelläkin ja haittaa mm. terveydestä huolehtimista. Suurten ikäluokkien ollessa eläkkeellä, eläkeläisten terveydellä on suuria kansantaloudellisiakin vaikutuksia. Terve ja aktiivinen eläkeikä on eläkeläisen lisäksi yhteiskunnan edun mukaista.

 

SDP ajaa takuueläkkeisiin 10 - 20 euron tasokorotusta, johon pyrittiin jo syksyn budjettiriihessä. Silloin tavoitteemme ei saavuttanut riittävää kannatusta. Kustannusvaikutuksiltaan korotus tulisi maksamaan noin 15 - 30 miljoonaa euroa vuodessa. Korotus ei ole suuren suuri, mutta se mahdollistaa ylimääräisen ruokakassin, pari uimahallikertaa tai matkan tapaamaan ystävää. Mielestäni tavoitteemme on perusteltu, kohtuullinen ja oikeudenmukainen.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja, (sd)

 

Uudenlaiset toimintatavat näkyvät valtuustotyöskentelyssä

Marraskuussa kaupunginvaltuusto kokoontui kaksi kerta. Aiempina vuosina talousarviokokoukset ovat kestäneet useita tunteja iltapäivästä yömyöhään. Toissa syksynä tehdyssä valtuustoaloitteessa ehdotettiin kahta kokousta marraskuussa, jotta talousarviokeskustelu voitaisiin käydä inhimilliseen aikaan. Tänä vuonna tätä kokeiltiin ensimmäisen kerran.

 

Ennen marraskuun ensimmäistä valtuuston kokousta 17. marraskuuta pidettiin valtuuston kysely- ja keskustelutunti kaupungin työllisyyspolitiikasta. Aihe herätti vilkasta keskustelua, sillä valtakunnallisesti työttömyys - erityisesti pitkäaikaistyöttömyys - on kasvussa. Tämän kaltaiset tietyn ajankohtaisen teeman ympärillä olevat kyselytunnit ovat osoittautuneet erittäin tarpeellisiksi valtuutettujen tiedon saannin kannalta. Puheenjohtajisto ei ole vielä päättänyt ensi vuoden kyselytuntien teemoja. Varmaa kuitenkin on, että kyselytunteja jatketaan.

 

Joillakin kyselytunneilla lehtereillä on ollut kiitettävästi yleisöä seuraamassa keskustelua. Työllisyyden hoito ei yleisöä tuntunut nyt kiinnostavan. Olenkin miettinyt, pitäisikö tiedottamista tehostaa, sillä tällaisten teemakeskustelujen luulisi kiinnostavan kansalaisia.

 

Kyselytuntien ja valtuuston kokouksia seuraa suorana Twitterissä koko ajan kasvava joukko kansalaisia. Tällainen uudenlainen viestintä onkin saanut myönteistä palautetta.

 

Vuoden 2015 talousarviosta päätettiin valtuuston kokouksessa 24. marraskuuta. Viime vuoden äänestysrumba pystyttiin välttämään hyvällä valmistelulla ja ryhmien välisellä yhteistyöllä. Haluankin kiittää kaikkia valtuustoryhmiä siitä, että ensi vuoden haasteellista talousarviota haluttiin tehdä yhdessä ja löytää kompromisseja jo ennen valtuuston kokousta. Valtuustoryhmien puheenjohtajien sekä kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajiston säännöllisillä kokoontumisilla on ollut myös oma merkityksensä yhteistyön parantamisessa. Päätetyn talousarvion pohjalta on hyvä lähteä suuntautumaan kohti ensi vuotta. Kriittisiä ja seurattavia kohteita resurssien riittävyyden ja toimintatapojen kehittämisen suhteen ovat kuitenkin erityisesti vanhusten tehostetun palveluasumisen paikkojen riittävyys, omaishoidon tuki, sosiaalihuoltolain toimeenpano lapsiperheiden kotipalvelujen osalta sekä pitkäaikaistyöttömien työllistäminen.

 

Valtuuston työskentelyä voi ja pitääkin kehittää. Uusia toimintatapoja on uskallettava kokeilla. Jos joku asia ei toimi, voidaan aina palata entiseen. Pahinta on juuttuminen vanhaan; "kun ei ole ennenkään tehty näin". Jos ei jotain ole tehty ennen, niin nyt on korkea aika kokeilla. Tätä ns. kokeilukulttuuria olisi hyvä opetella muidenkin toimintojen kehittämiseen kaupungissamme.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd)

 

Kulttuurin voimaannuttava vaikutus kuuluu kaikille!

Muistiliiton tämän vuoden teemana on: Kulttuuri ja taide kuuluvat kaikille. Se on jatkoa viime vuoden ’Välitä!’ –kampanjalle ja teemalle. Välittämiseen kuuluu myös sen varmistaminen, että jokaisella muistisairautta sairastavalla on oikeus kokea olevansa merkityksellinen osa yhteisöä ja yhteiskuntaa sekä olla siellä aktiivinen toimija.

 

Kulttuuri sen eri muodoissaan on tärkeää suurimmalle osalle ihmisistä. Muistisairautta sairastavien kohdalla kulttuurista voidaan puhua myös hoitomuotona. Kulttuurielämysten ja taiteen kokemisen kautta voidaan ilmaista monenlaisia tunteita, joille ei kenties muuten löytyisi sanoja tai ilmaisukanavia. Eri puolilla Suomea on saatu lisäksi erinomaisia kokemuksia tilaisuuksista, joissa muistisairautta sairastavat ovat olleet kulttuurin tuottajina. Olen itse kokenut voimakkaita elämyksiä nauttiessani muistisairautta sairastavien yksin laulusta, kuorolaulusta, yhdessä tehdyistä runoista ja niiden lausumisesta, taikatempuista, teatteriesityksistä, taidenäyttelyistä ja tanssiesityksistä.

 

Kulttuuri ja taide voivat olla myös muistin ja muistojen aktivoinnin apuvälineitä. Elämäntarinaamme kuuluvat laulut tuovat helposti muistoja mieleemme. Ateneumissa ja Joensuun Taidemuseossa toteutetut muistipolut ovat olleet suosittuja paikkoja menneiden muistelemiseen ja muistojen jakamiseen. Taide voi tuoda aivan uusia kokemuksia ja elämyksiä ihmisen elämään. Ihminen voi missä tahansa elämäntilanteessaan löytää uusia mielihyvän lähteitä joko elämysten kokijana tai niiden tuottajana.

 

Kulttuuriin ja taiteen kokemiseen liittyy usein yhteisöllinen elementti. Teatteriin tai konserttiin lähteminen yhdessä ystävän tai porukan kanssa tuntuu juhlahetkeltä kenelle tahansa. Yhdessä laulaminen ja tanssiminen ovat mitä parhainta läheisyyden kokemista.

 

Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuurilla ja taiteella eri muodoissaan on fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä vaikutus. Siksi kulttuuria ja taidetta pitäisi osata hyödyntää entistä enemmän myös kuntouttavasta näkökulmasta. Muistisairaus ei saa kaventaa kenenkään mahdollisuuksia nauttia kulttuurista ja taiteesta.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja, Muistiliiton hallituksen puheenjohtaja

Noudatetaanko Joensuussa vanhuspalvelulakia?

Joensuussa on otettu vanhuspalvelulain säädökset pääosin vakavasti. Toimintoja on ryhdytty kehittämään ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan suuntaan. Kotihoitoa on kehitetty systemaattisesti, joskin avomuotoista päiväkuntoutusta ja kotiin annettavia kuntouttavia palveluita on vielä lisättävä. Lisäksi laitoshoidon purkamiseksi on tehty selkeät suunnitelmat. Olemme menossa oikeaan suuntaan, mutta yhdessä asiassa rikomme tällä hetkellä selkeästi lakia. Meillä on laitoshoidossa eli terveyskeskusten vuodeosastoilla ihmisiä, jotka eivät tarvitse laitoshoitoa. Vanhuspalvelulaissa on selkeästi kirjattu, että ikäihmisiä saa hoitaa laitoshoidossa vain, jos siihen on lääketieteelliset tai muut pätevät perusteet. Oikea asumis- ja hoitopaikka on löydyttävä kolmessa kuukaudessa. Sekin on monelle ikäihmiselle toimintakyvyn säilymisen kannalta liian pitkä aika, sillä laitos laitostaa nopeasti riippumatta hoidon tasosta. Tehostetun palveluasumisen paikkojen puute ei ole riittävä syy pitää ihmisiä laitoshoidossa. Tällaisessa tilanteessa kaupungin on hankittava asiakkaan tarpeiden mukainen asumis- ja hoitopaikka ostopalveluna. Lokakuussa Joensuussa odotti vuodeosastoilla 48 henkilöä tehostetun palveluasumisen paikkaa. Useampi heistä oli odottanut jo yli kolme kuukautta. Lisäksi kotona oli 23 sellaista henkilöä, joiden turvallinen asumispaikka esimerkiksi muistisairauden takia ei enää ole koti ja jotka eivät tarvitse myöskään vuodeosastohoitoa. Yhteensä jonottajia oli siis 71.

Tilanne helpottuu maaliskuun alussa, kun Senioripihassa otetaan käyttöön 45 uutta tehostetun palveluasumisen paikkaa. Nekään eivät kuitenkaan riitä purkamaan olemassa olevaa jonoa. Tilanne helpottuu huomattavasti loppusyksystä. Tuolloin Niinivaaralle valmistuu Sireenipiha, jossa on 60 asumis- ja hoitopaikkaa. Valitettavasti kaupungin talousarvioesityksessä ollaan samaan aikaan vähentämässä 28 ostopalvelupaikkaa, joten ensi vuonna tilanne ei parane. Olenkin joutunut kansanedustajana ohjaamaan useampia omaisia tekemään valituksen aluevalvontaviranomaisille vanhuspalvelulain rikkomisesta.

Onneksi omaishoidon tukeen ollaan ensi vuoden talousarvioesityksessä lisäämässä määrärahoja, mutta siihenkin toivoisin rohkeampaa otetta. Sari Kehusmaan pari kuukautta sitten valmistuneessa väitöskirjatutkimuksessa selkeästi osoitettiin, että omaishoito laskee merkittävästi hoidon menoja. Ilman omaisten apua olisivat ikääntyneiden hoidon menot vuosittain 2,8 miljardia euroa nykyistä suuremmat. Tutkimuksen mukaan omaishoidon tukea olisi taloudellisesti perusteltua maksaa nykyistä useammalle hoitajalle, koska tuen menot ovat vain pieni osa omaishoidolla saaduista säästöistä. Tällä hetkellä sitovaa ja raskasta omaishoitotyötä tekee maassamme noin 60 000 hoitajaa, joista kolmannes on omaishoidon tuen ulkopuolella. Määrärahojen vähäisyyden takia kymmeniä omaishoidon kriteerit täyttäviä henkilöitä on jäänyt Joensuussakin omaishoidontuen ulkopuolelle.

Merja Mäkisalo-Ropponen

Joensuun kaupunginvaltuuston pj. (sd)

 

Kaupunkilaisten kuuleminen lasten ja nuorten palveluista

Huhtikuussa valtuuston järjestämässä kansalaisten kuulemistilaisuudessa ikäihmisten palveluista oli Tiedepuiston Louhela-sali "tupaten täynnä". Maanantaina 6.10. vastaavassa tilaisuudessa aiheena olivat lasten ja nuorten palvelut. Yleisöä oli nyt huomattavasti vähemmän. Viranhaltijoita, valtuutettuja ja kaupunkilaisia oli yhteensä noin 50. Keskustelu oli hyvää ja monipuolista ja tilaisuutta pidettiin onnistuneena.

 

Tilaisuuden alussa palvelupäällikkö Olli Kauppinen esitteli lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmaa, jonka jälkeen oli nuorisovaltuuston varapuheenjohtaja Paavo Kähkösen vuoro arvioida nuorten palveluja. Hänen mielestään Joensuussa on nuorten asiat järjestetty melko hyvin, joskin kehittämistarpeitakin löytyy. Hän toivoi muun muassa koulun ovien avaamista ympäröivään yhteiskuntaan entistä enemmän.

 

Ministeri Krista Kiurun järjestämän ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetun "korvamerkityn" rahan ansiosta ryhmäkoot sekä ala- että yläkouluissa ovat tällä hetkellä oppimisen kannalta sopivia.

 

Oppilashuoltolaki ei täysin toteudu Joensuussa, mutta sen toteuttamiseen on selkeä suunnitelma. Jos suunnitelman mukaan edetään, saamme lähivuosina oppilas- ja opiskelijahuollon lain edellyttämälle tasolle. Oppilashuoltolaissahan velvoitetaan kuntia järjestämään oppilaille ja opiskelijoille kouluterveydenhuoltopalveluiden lisäksi riittävät kuraattori- ja psykologipalvelut. Suurin puute tällä hetkellä kouluterveydenhoidossa on lääkäripalveluista.

 

Uusi sosiaalihuoltolaki, joka tuo kotipalvelut takaisin lapsiperheisiin, tulee voimaan ensi vuonna. Lain mukaan apua ja tukea tarvitsevalle lapsiperheelle on tarjottava kotipalvelua, kun se on välttämätöntä lapsen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lisäksi perhetyötä, tukihenkilöitä ja –perheitä sekä vertaisryhmätoimintaa olisi jatkossa saatavilla ilman lastensuojelun asiakkuutta. Lain tavoitteena on madaltaa tuen hakemisen kynnystä ja turvata perheille oikea-aikainen tuki. Joensuussa on aloitettu asian valmistelu niin, että ensi vuoden alusta 2 - 3 työntekijää siirtyy neuvoloihin ennaltaehkäisevään työhön.

 

Uusi sosiaalihuoltolaki tuo mukanaan lisäksi nuorisopalvelutakuun, joka tarkoittaa sitä, että sosiaalipalveluita tarvitsevalle nuorelle on tarjottava apua ja tukea nopeasti yhdestä paikasta. Joensuussa nuorisoaseman toimintaa voidaan kehittää tähän suuntaan, joten lain toimeenpano tältä osin ei tuota suuria ongelmia.

 

Yhteenvetona keskustelusta voi todeta, että lasten ja nuorten palvelut ovat Joensuussa melko hyvällä tasolla, mutta toki kehitettävääkin löytyy.

 

Lauantaina 11.10. keskustelua lasten ja nuorten asioista voidaan jatkaa Perheentalolla (Rantakatu 15) klo 10 - 11.30, jossa on TSL:n järjestämä keskustelutilaisuus lapsiperheiden talouteen ja palveluihin liittyvistä asioista. Alustajina ovat lisäkseni kirkkoherra Armi Rautavuori ja omaishoitaja Ulla Kangas.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Joensuun kaupunginvaltuuston puheenjohtaja (sd)

 

Kunnallispolitiikan syksy

Syksyn toiminta kunnallispolitiikassa on käynnistynyt vilkkaana. Ensimmäinen kaupunginvaltuuston kokous pidettiin 25.8. ja talousseminaari 1.9. Kaupungin talous on alkuvuoden pysynyt kokonaisuudessaan suhteellisen hyvin talousarvion asettamissa raameissa, vaikka erikoissairaanhoidon menot ovat ylittymässä noin 2 miljoonaa euroa. Myös sosiaalipalvelujen osalta on ylityspaineita.

 

Hammaslääkärivaje vaikeuttaa hammashoidon toimintaa. Vaje johtuu siitä, että avoimiin virkoihin ei ole ollut hakijoita. Terapiapalveluissakin on täyttämättömiä vakansseja, joiden vuoksi on jouduttu käyttämään ostopalveluja.

 

Erityisenä huolena on omaishoitajien tilanne. Omaishoidon tukijonossa oli heinäkuun lopussa 43 kriteerit täyttävää hakijaa, joille ei määrärahojen puutteen takia ole voitu myöntää tukea. Tähän asiaan on ensi vuoden talousarviossa saatava ehdottomasti korjaus.

 

Joensuun työttömyysaste oli kesäkuussa noin 17 prosenttia, mikä oli hiukan pienempi kuin vuosi sitten vastaavana ajankohtana. Luku on kuitenkin suuri ja kaupungin on omalta osaltaan käännettävä kaikki kivet ja kannot työllisyyden parantamiseksi. Ennen syyskuun valtuustoa on asian tiimoilta tarkoitus pitää valtuuston kyselytunti, jossa valtuutetut voivat kysyä viranhaltijoilta kaupungin toimista työllistämisen edistämiseksi. Tarkoitus on keskustella erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotyöttömyyden aiheuttamista haasteista kaupungissamme. Kyselytuntia on mahdollisuus seurata valtuustosalin lehteriltä.

 

Ensimmäinen valtuuston järjestämä kuntalaisten kuulemistilaisuus järjestettiin viime huhtikuussa kaupungin vanhuspalveluista. Tilaisuus oli menestys ja kaupunkilaisten toivomuksesta kuulemistilaisuuksia on päätetty jatkaa niin, että syksyn ja kevään aikana pidetään yhteensä kolme tilaisuutta. Ensimmäinen kuulemistilaisuus, jonka aiheena on nuorten ja lasten palvelut, pidetään 6.10.2014. Helmikuussa 2015 aiheena on esteettömyys. Toukokuussa pidetään Utran ja Rantakylän kaupunginosatilaisuus kaupunginosien palveluista. Yhteensä tällä alueella asuu noin 12 000 asukasta, joten palvelujen saatavuudella on suuri merkitys koko kaupungin kannalta.

 

Kaupunkilaiset ovat erittäin tervetulleita kuulemistilaisuuksiin kertomaan ajatuksiaan valtuutetuille. Näissä tilaisuuksissa valtuutetut eivät puhu, vaan kuuntelevat.

 

Merja Mäkisalo-Ropponen

Joensuun kaupunginvaltuuston pj (sd)

 

Kuntalaki uudistuu!

Esitys uudeksi kuntalaista on tulossa eduskuntaan alkusyksystä. Hallituksen esitysluonnos laista lähetettiin toukokuussa lausunnoille. Lausuntoaika päättyy tässä kuussa. Uuden kuntalain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alusta.

Puoluehallitus keskusteli kuntalain uudistamisesta ja suhtautui esitykseen pääsääntöisesti myönteisesti. Kuntien toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti, joten lainsäädännönkin on muututtava. Samalla, kun kilpailutus ja konsernimainen toiminta ovat lisääntyneet, kuntalaisten kiinnostus kansalaisvaikuttamiseen on vähentynyt. Myös EU-tasoinen lainsäädäntö ja sähköiset toimintatavat asettavat uudenlaisia haasteita kuntien toiminnalle.

Uuden kuntalain lähtökohtana on vahvistaa valtuuston ja valtuutettujen asemaa. Tämä on myönteinen kehityssuunta. Kuntavaalit esitetään siirrettäväksi huhtikuuhun. Valtuuston toiminta alkaisi kesäkuun alusta. Valtuustojen suuruuden määrääminen olisi nykyistä enemmän kuntien itsensä päätettävissä. Väestömäärään perustuvat alarajat kuitenkin säilyisivät. Kunnallisia lautakuntia kutsuttaisiin valiokunniksi, jos kunta päättää, että niihin voidaan valita vain valtuutettuja ja varavaltuutettuna.

Kunnanvaltuuston, kunnanhallituksen ja kunnanjohtajan toimivalta ja vastuut on määriteltävä hallintosäännössä. Jokaisen kunnan tulisi tehdä kunnanjohtajan kanssa johtajasopimus, jossa määritellään vallan ja vastuun rajat ja työnjako. Lakiin sisältyisi edelleen nykyisen kaltainen pormestarijohtamisen malli. Kunnan työntekijät eivät voisi osallistua kunnanvaltuuston ja kunnanhallituksen puheenjohtajiston työskentelyyn valittuina jäseninä.

Vähäinen kiinnostus kuntavaaleihin on nostanut esille myös palvelujen käyttäjien suorat vaikuttamismahdollisuudet. Keskeistä tällöin on sellaisten edellytysten luominen, jotka kannustavat osallistumaan. Uusina keinoina mainitaan muun muassa kansalaisraadit. Vaikuttamistoimielimet on tarkoitus koota kuntalakiin ja esimerkiksi nuorisovaltuustossa tulisi pakollinen samalla tavalla kuten vanhusneuvosto tällä hetkellä.

Puoluehallitus suhtautui myönteisesti myös nettiäänestysjärjestelmän kehittämiseen, joka todennäköisesti lisäisi äänestysaktiivisuutta erityisesti nuorten keskuudessa.

Uudistuksessa on tarkoituksena lisätä aloiteoikeus koskemaan kunnan asukkaiden lisäksi palvelujen käyttäjiä sekä kunnassa toimivia yhteisöjä ja säätiöitä. Samalla aloiteoikeutta ehdotetaan laajennettavaksi ns. palvelualoitteeseen.

Palvelualoitemallissa kuka tahansa kuntalainen, yritys tai palveluntarjoaja saisi haastaa kunnan palvelutuotannon, jos se kykenee tuottamaan palvelun edullisemmin tai laadukkaammin kuin kunta. Kunnan velvollisuus olisi ottaa haaste vastaan ja verrata julkisesti omaan palveluaan haastajan esittämään vaihtoehtoon. Tätä, erityisesti Kokoomuksen ajamaa mallia, SDP ei voi missään tapauksessa hyväksyä. Se aiheuttaisi paljon sekaannusta ja sotkua kunnissa sekä vaikeuttaisi kunnan omien palveluiden pitkäjänteistä kehittämistä.

Merja Mäkisalo-Ropponen

kansanedustaja, SDP:n puoluehallituksen jäsen